SIMON KANANEUS
Uusi testamentti mainitsee Jeesuksen Simon-nimisen opetuslapsen neljästi. Luukkaan evankeliumin (6:15) ja Apostolien tekojen (1:13) kirjoittaja kutsuu häntä Kiivailijaksi eli selootiksi, kun taas Matteus (10:4) ja Markus 3:18) antavat hänelle lisänimen Kananeus. Vaikka pyhää maata kutsuttiin Kanaaninmaaksi, tämä Simonin lisänimi juontunee aramean kielen sanasta qanan, joka myös tarkoitti kiivailijaa.
Mitä Simonin lisänimi kertoo hänen taustastaan? Usein on arveltu, että hän olisi kuulunut seloottien ryhmään, joka kannatti aseellista taistelua maan vapauttamiseksi Rooman vallasta. Historioitsija Josefuksen mukaan varsinainen seloottien puolue syntyi kuitenkin vasta myöhemmin. Siksi on todennäköisempää, että Simonin ’kiivailu’ viittaa hänen hurskauteensa, joka hänen kohdallaan juutalaisena saattoi tarkoittaa erityistä tunnollisuutta Mooseksen lain noudattamisessa.
Tiedämme esimerkiksi tunnettujen Kuolleenmeren käsikirjoitusten perusteella, että monet juutalaiset pyrkivät täydellisyyteen lain noudattamisessa jouduttaakseen Jumalan lupausten täyttymistä ja vieraan vallan sorrosta vapautumista, ja Simon on voinut kuulua tällaiseen ryhmään.
Jeesuksen apostoleista Simon Kiivailija lienee se, jonka myöhempiä vaiheita koskevat tiedot ovat epävarmimpia. Hänen vaiheidensa selvittämistä vaikeuttaa se, että Simon-nimi oli tavallinen. Useita perimätietoja on kuitenkin olemassa.
Kun Simonin Kananeus-lisänimi muistuttaa paikannimeä Kaana, on otaksuttu että Simon olisi ollut Kaanasta kotoisin ja juuri hän olisi ollut sulhanen Kaanan häissä, joista kerrotaan Johanneksen evankeliumissa (2:1-11) ja joissa Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa. Ortodoksinen kirkko korostaa tätä perimätietoa.
Eräät tiedot kertovat Simonin kuuluneen Efraimin heimoon. Hän lienee aluksi toiminut julistajana pyhällä maalla ja sittemmin Egyptissä, josta hän matkasi saarnaten Libyaan ja muualla pohjois-Afrikkaan. Perimätiedot kertovat hänen vaikuttaneen myös Edessassa nykyisessä Syyriassa alueella, jossa oli ikivanha juutalainen asutus ja johon kristillisyys saapui varhain. Kirkkoisä Basileios Suuren mukaan, joka eli 300-luvulla, Simon olisi kuollut vanhuuttaan juuri Edessassa ja kerrotaan hänen myös sitä ennen rakentaneen kaupunkiin kirkon.
Toinen traditio kuitenkin kertoo, että Juudas julisti evankeliumia yhdessä apostoli Juudas Taddeuksen kanssa Persiassa saakka, kunnes molemmat kärsivät marttyyrikuoleman, Simon poikki sahattuna ja Juudas tapparalla surmattuna. Tämän vuoksi saha esitetään usein Simonin ja tappara Juudas Taddeuksen tunnuksena.
Vielä yksi traditio puhuu Simonin julistusmatkoista Britanniaan saakka. Vaikka matka meritse ja maitse olisi ollut pitkä, mahdoton se ei ole, sillä Brittein saarilta saatiin arvokasta tinaa ja malmeja, ja niitä oli tuotu jo satojen vuosien ajan Välimeren alueelle. Hippolytoksen mukaan Simon saapui ensimmäisen kerran Britanniaan roomalaisten sotaretken yhteydessä vuonna 44 jKr., ja toisen ja viimeisen kerran 60-luvun alussa, jolloin hän kärsi marttyyrikuoleman.
Vaikka tietoja Simonin matkasta Britanniaan pidetään epävarmoina, erimerkiksi kirkkoisä Tertullianus 200-luvun alussa kertoo evankeliumia jo varhain julistetun Britanniasta Intiaan, samoin Hieronymos 300- ja 400-luvun vaihteessa.
Pyhtään kirkossa Simon Kananeusta esittävä maalaus on eteläseinällä sivualttarin vasemmalla puolella. Kirkkotaiteessa Simon kuvataan useimmiten sahan kanssa viitaten siihen, miten hän koki marttyyrikuolemansa, mutta Pyhtään kirkossa hänen symboliesineenään on ratsumiesten käyttämä peitsi, keihästä pidempi pistoase.