JOHANNES
Pyhtään kirkon 565-juhlavuoden merkiksi esittelemme kirkon seinille kuvatut apostolit. Kirjoitussarjan osat ovat luettavissa myös seurakunnan nettisivulla juhlavuoden sivun valikossa. Johannesta esittävä maalaus on kirkon eteläsivulla kuoriseinän lähellä.
Evankeliumit kertovat, miten Jeesus toimintansa alussa kutsuu ensin Pietarin ja Andreaan ja sen jälkeen Jaakobin ja tämän veljen, nimeltään Johannes (Mark. 1:16, 18–19). Kaikki neljä olivat kalastajia Jeesuksen kotiseudulta, Galileasta.
Johannes sekä Pietari ja Jaakob muodostivat Jeesuksen lähimpien apostolien johtokolmikon, joka apostolien luetteloissa mainintaan aina ensimmäisinä. Jeesus antoi veljeksille lisänimen Boanerges eli ”ukkosenjylinän pojat” (Markus 3:17), mikä viitannee heidän temperamenttiinsa.
Jaakobin ja Johanneksen isä oli nimeltään Sebedeus. Perimätietojen mukaan heidän äitinsä Salome oli Jeesuksen lähisukulainen, ja Joosefin, Jeesuksen kasvatusisän, tytär tämän ensimmäisestä avioliitosta, kun taas toisen tiedon mukaan Jeesuksen äidin, Marian, sisar.
Salome kuului myös Jeesuksen seuraajiin. Hän oli yksi naisista, joita on kutsuttu mirhankantajiksi, koska he Jeesuksen kuoleman jälkeen menivät hänen haudalleen voidellakseen hänen ruumiinsa tuoksuaineilla. He löysivät haudan tyhjänä ja tulivat näin ylösnousemuksen todistajiksi.
Pietarin ja Jaakobin kanssa Johannes sai todistaa läheltä useita Jeesuksen vaiheiden dramaattisia käänteitä. Kun Jeesus herätti Jairoksen tyttären kuolleista, paikalla olivat lapsen vanhempien lisäksi vain nämä kolme hänen lähintä oppilastaan (Luuk. 8:41–42, 49–56). Kirkastusvuorella Jeesuksen ulkomuoto muuttui hohtavan kirkkaaksi näiden kolmen oppilaan edessä (Matt. 17:1–2, 5).
Ennen kärsimystään Jeesus Getsemanen puutarhassa kehottaa kolmea lähintä opetuslastaan: ”Odottakaa tässä ja valvokaa” (Mark. 14:34). Oppilaat eivät kuitenkaan jaksa, vaan Jeesus tapaa heidät kolmesti nukkumassa (14:41).
Ristillä Jeesus näkee äitinsä Marian ja Johanneksen, rakkaimman opetuslapsensa, ja osoittaa huolenpidon näille toinen toisestaan: ” ’Nainen, tämä on poikasi!’ Sitten hän sanoi opetuslapselle: ’Tämä on äitisi!’ ” (Joh. 19:20)
Apostolien tekojen luvussa 4 kerrotaan, miten evankeliumin julistus aiheuttaa niin paljon kuohuntaa, että Pietari ja Johannes johtajina pidätetään. He kuitenkin puolustavat uskoa niin rohkein sanoin, että suuri neuvosto hämmästyy sitä. Evankeliumin levitessä Samariaan Pietari ja Johannes lähetetään sinne apostolien johtajina (Ap. t. 8:14–17).
Kun Paavali, entinen seurakunnan vainooja, kertoo tavanneensa kääntymyksensä jälkeen alkuseurakunnan johtohenkilöitä neuvonpidossa, yksi heistä oli Johannes (Gal. 2:9).
Kerrotaan, että Johannes noudatti Jeesuksen kehotusta pitää huolta Mariasta, ja he siirtyivät Vähään-Aasiaan Efesokseen, joka oli alkukirkon tärkeä keskus.
Niin sanottuun johanneslaiseen kirjallisuuteen Uudessa testamentissa luetaan Johanneksen evankeliumi, kolme kirjettä ja Ilmestyskirja. Näistä Johanneksen evankeliumin ja ensimmäisen kirjeen osalta on olemassa vahva perinne, jonka mukaan kirjoittaja on juuri apostoli Johannes. Sen sijaan kahden muun kirjeen ja Ilmestyskirjan kohdalla tieto on epävarmempi.
Kun Johanneksen evankeliumi puhuu opetuslapsesta, joka oli Jeesukselle rakkain, tutkijat usein pitävät häntä eri henkilönä kuin apostoli Johannesta, ja evankeliumin mahdollisena kirjoittajana. Lisäksi perimätieto tuntee myös Efesoksessa vaikuttaneen presbyteeri (vanhin) Johanneksen, joka oli arvostettu opettaja. Efesoksessa tiedetään olleen kahden Johannes-nimisen alkukirkon vaikuttajan hauta. Nämä tekijät ovat lisänneet pohdintoja johanneslaisen kirjallisuuden laatijoista.
Kirkkohistorioitsija Eusebios lainaa 100-luvulla eläneen Efesoksen piispa Polykrateen kirjettä paavi Viktorille: ”Ja edelleen Johannes, joka nojautui Jeesuksen rintaa vasten, ja josta tuli pappi, joka kantoi ylipapin otsakilpeä, ja todistaja ja opettaja, hän lepää Efesossa.”
Emme tiedä varmuudella, toimiko Johannes ylipappina, mutta tiedämme, että Johanneksen evankeliumi kuuluu suureen maailmankirjallisuuteen, ja sen kirjoittaja tunsi juutalaisen ajattelun ja kirjoitukset läpikotaisin ja käsitteli niitä poikkeuksellisen varmaotteisesti ja arvovaltaisesti. Mikäli joku johanneslaisista kirjoittajista toimi ylipapillisella auktoriteetillä, monet alkukristillisyyden elementit asettuvat kirkkaampaan valoon.
Papistolla oli juutalaisen lain mukaan erityisasema, ja Luukkaan alkukertomuksista tiedämme Johannes Kastajan isän, Sakariaan, toimineen pappina. Toisaalla sekä Uudessa testamentissa että sen ulkopuolella on lisämainintoja vastaavista yhteyksistä leeviläiseen papistoon.
Ortodoksinen kirkko kutsuu apostoli-evankelistaa Johannes Teologiksi, ja lukuisat sen oppilaitokset on nimetty hänen mukaansa. Ortodoksinen kirkko myös muistaa perinnettä, jonka mukaan Johannes oli sitoutunut elinikäiseen selibaattiin ja köyhyyslupauksiin, mikä vastaa juutalaisten nasiiri-perinteen ja Jeesuksen vuorisaarnan etiikan korkeita vaatimuksia.
Johanneksen kerrotaan olleen ainoa apostoleista, joka ei kärsinyt marttyyrikuolemaa, vaan sai elää korkeaan ikään ja kuoli noin vuoden 100 tienoilla.
Pyhtään kirkon keskiaikaisessa maalauksessa Johannes pitää symboliesineenä kädessään myrkkymaljaa, mikä liittyy legendaan, jonka mukaan hänet yritettiin myrkyttää, mutta juomalla ei ollut häneen vaikutusta, suurena todistuksena monille.
Pyhtään kirkossa Johannes on useimmin kuvattuja hahmoja. Hänet esitetään neljänä toisintona, sillä hän on apostolikuvan lisäksi myös alttariseinän ristiinnaulitsemisasemassa Jeesuksen äidin, Marian kanssa ristin juurella, keskiholvin kattomaalauksessa evankelistan kotka-symbolin kautta, sekä lehteriseinän muotokuvassa Anders Gustaf Thietzin maalauksena.
Apostolin kuvauksen voimme päättää Johanneksen evankeliumin toiseksi viimeisen jakeen (21:24) sanoihin: ”Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.”
-Kai Takkula.