PIETARI

Pyhtään kirkon 565-juhlavuoden merkiksi olemme vuoden mittaan esitelleet apostolit, joiden kuvasarja kiertää kirkon seiniä. Sarjan osat ovat luettavissa myös seurakunnan nettisivulla juhlavuoden sivun valikossa. Aloitimme lehteriseinältä, ja vuoden lopussa esittelemme viimeisenä, joulukuun apostolina, Pietarin, kirkon alttariseinällä.

Alttariseinän pohjoisreunaa hallitseva kuva on ristiinnaulitsemisen asetelma, ja heti sen vasemmalla puolella, arvokkaalla paikalla, on Pietari, Jeesuksen opetuslasten johtaja, avain kädessään.

Keskiajalla myös Pyhtään seurakunta oli osa katolista kirkkoa. Sitä johtavaa Rooman paavia pidetään Pietarin seuraajana, jonka aseman vertauskuva apostolin kädessään pitämä avain on.

Pietari mainitaan kaikissa Uuden testamentin apostolien luetteloissa ensimmäisenä, mikä kertoo hänen asemansa Jeesuksen seuraajien johtajana olleen kiistaton.

Pietarin alkuperäinen nimi oli Simon, joka tarkoittaa ’Herra on kuullut’. Myöhemmin Jeesus antoi hänelle lisänimeksi Keefas, latinaksi Petros, josta juontuu myös suomalainen Pietari-nimi. Nimen merkitys on ’Kallio’.

Lisänimen tai uuden nimen antaminen kutsumusvaiheessa kuuluu Raamatun perinteeseen, jota edelleen noudatetaan esimerkiksi luostareissa. Samassa yhteydessä Jeesus sanoo antavansa Pietarille taivasten valtakunnan avaimet (Matt. 16:19). Evankeliumissa Jeesus julistaa uutta aikakautta, ja näin sanoilla hän asettaa Pietarin uudesta evankeliumin yhteisöstä vastuuseen.

Jeesuksen, kuningas Daavidin suvun perillisen, sanat kuitenkin myös muistuttavat profeetta Jesajan sanoista ylipappi Eljakimille: ”Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa” (Jes. 22:22).

Pietari oli kalastaja, joka ansaitsi elantonsa Galileassa sijaitsevan suuren Gennesaretinjärven runsailta vesiltä. Hänellä oli Andreas-niminen veli (Mark. 1:16–18).

Evankeliumeiden perusteella tiedämme Pietarin olleen naimisissa ja hänen asuneen samassa taloudessa anoppinsa kanssa (Mark. 1:29–31). Jeesus paransi anopin sairauden. Pietarin vaimoa ei mainita nimeltä, vaikka saamme tietää hänen myöhemmin matkustaneen miehensä kanssa julistustyössä (1. Kor. 9:5).

Arkeologit ovat löytäneet Kapernaumista varhaiskeskiaikaisen, Pietarille omistetun kirkon rauniot. Niiden alta puolestaan tavattiin jäänteitä talosta, jota oli käytetty kokoontumispaikkana ensimmäisellä vuosisadalla. Pidetään todennäköisenä, että rakennus on Pietarin kotitalo.

Jeesuksen toiminta-aikana Pietari kulkee suuren matkan sekä ulkoisesti että sisäisesti. Hän saa kutsumisensa yhteydessä suuren kalansaaliin (Joh. 5:1–11), näkee Jeesuksen tekemiä ihmeitä (Matt. 8:1–17; 9:18-–4), osallistuu julistustyön organisoimiseen (Matt. 10:1–15), kuulee Jeesuksen vertaukset taivasten valtakunnasta (Matt. 13:1–52; 18:23–35), häntä koetellaan (14:28–31) ja hän näkee Jeesuksen kirkastumisen vuorella (17:1–8).

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä Pietari evankeliumin kertomuksen mukaan hylkäsi Herransa ja kielsi hänet kolmesti, minkä hän katkerasti käsitti, kun kukko lauloi kolmesti (Matt. 26:69–75).

Pietari kuitenkin oli myös Jeesuksen ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia ja kun helluntaina Pyhä Henki vuodatetaan, Pietari täyttyy uudella voimalla. Hän pitää valtavan, käänteentekevän puheen, jonka vaikutus säteilee yhä tänäkin päivänä.

Uskontunnustuksessa on kolme osaa, jotka puhuvat Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Ensimmäistä osaa, Isää, kuvastaa Raamatussa Mooseksen puhe kansalle Viidennessä Mooseksen kirjassa (5. Moos. luvut 5–30); toista osa, Poikaa, Jeesuksen vuorisaarna (Matt. luvut 5–7), ja kolmatta osaa, Pyhää Henkeä, juuri kalastaja Pietarin puhe Apostolien teoissa: ”Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin” (Ap. t. 2:17 ja 2:14–41).

Apostolien teot kertoo Pietarin kautta tapahtuneen lukuisia parantamisia, mukaan lukien Dorkaksen herättäminen kuolleista (Ap. t. 9:32–42). Pietari vangittiin ainakin kolme kertaa, kerran hänet vapautettiin, kerran ruoskittiin ja toisen kerran hän ihmeellisesti pakeni. Pietari ja Johannes matkustivat sitten Samariaan panemaan kätensä diakoni Filippoksen kautta kääntyneiden pään päälle, jotta nämä saisivat Pyhän Hengen (Ap.t. 8:14–17).

Tällöin Filippos oli jo tavannut Simon-noidan, jonka hän käännytti ja kastoi. Kun Pietari saapui, noita yritti lahjoa Pietarin saadakseen myös Pyhän Hengen voiman, mistä Pietari nuhtelee häntä ankarasti (Ap.t. 8:9–13; 18–24).

Pietari siirtyi myöhemmin Syyrian Antiokiaan (Gal. 2:11), tärkeään alkukirkon keskukseen, jonka seurakunta pitää häntä ensimmäisenä piispanaan.

Paavali ja Pietari joutuivat ristiriitaan käännynnäisten pakanoiden ja juutalaisten ateriayhteydestä. Asia ratkaistiin Jerusalemissa apostolien kokouksessa (Gal. 2:1–14; Ap.t. 15:1–31).

Uudessa testamentissa meille on säilynyt kaksi Pietarin kirjettä, jotka hän avustajien tukemana on laatinut. Niissä hän antaa ohjeita hengellisestä elämästä: ”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä” (1. Piet. 3:8).

Pietari jatkoi julistustaan asettaen eri seurakuntiin johtajia. Varhaiset kirkon historioitsijat kertovat, että hänen avustajaansa Markusta pyydettiin laatimaan kirjallinen esitys evankeliumista Pietarin kuvaksen mukaan. Näin syntyi Markuksen evankeliumi, jonka Pietari hyväksyi seurakunnissa luettavaksi. Markus oli sukulaisensa, Paavalin työtoverin, Barnabaan tavoin leeviläinen, ja oli saanut tehtävän vaatiman koulutuksen (Kol. 4:10; 2. Tim. 4:11; Filem. 24).

Uuden testamentin kertomuksissa Pietari on hyvin inhimillinen ihminen heikkouksineen, niin että voimme hänen kanssaan helposti samaistua.

Kirkkovieraalle Pietaria esittävä Pyhtään kirkon kuva on muistutus katoliseen keskiaikaan ulottuvista vaiheista ja samalla kristikunnan yhteisestä perinnöstä.

Helluntain suuressa puheessaan Pietari sanoo: ”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia” (Ap. t. 2:32).

Kirkon vanhan perimätiedon mukaan apostolit Pietari ja Paavali kuolivat samassa, keisarin Neron järjestämässä kristittyjen vainossa noin vuonna 64. Pietari oli pyytänyt saada kuolla pää alaspäin ristiinnaulittuna, koska hän ei pitänyt itseään arvollisena kuolemaan samalla tavoin kuin Herransa, ja niin tapahtui. Näin Galilean kalastaja, Pietari, oli kulkenut tien Herransa todistajana päätökseen saakka.

-Kai Takkula.