TADDEUS (JUUDAS TADDEUS)
Matteuksen (10:3) ja Markuksen (3:18) evankeliumien mukaan Taddeus oli yksi Jeesuksen kahdestatoista oppilaasta, jotka hän valitsi lähimmiksi seuraajikseen. Luukas mainitsee hänen kohdallaan apostolien luettelossa Juudaksen, Jaakobin pojan (Luuk. 6:16 ja Ap. t. 1:13) tai veljen. Lisäksi joissain Matteuksen evankeliumien käsikirjoituksissa Taddeuksen nimenä on Lebbeus.
Kun opetuslapsen nimi esiintyy eri muodoissa, kirkkoisä Hieronymos käyttikin hänestä nimeä ’Trinomius’, mikä tarkoittaa ’Kolminiminen’. Nimet ovat kuitenkin aiheuttaneet myös epävarmuutta siitä, liittyvätkö eri perimätiedot samaan vai useampaan alkukirkon henkilöön.
Taddeuksen on otaksuttu olleen mahdollisesti myös Jeesuksen sukulainen, tai yksi Luukkaan (10:1) mainitsemista 72 lähetetystä oppilaasta apostolien ohella.
Johannes mainitsee evankeliumissaan Juudas Taddeuksen tärkeässä kohdassa viimeisen ehtoollisen yhteydessä.
Kun Jeesus on luvannut seuraajilleen Pyhän Hengen ja puhunut heille poismenostaan, Taddeus kysyy häneltä: ”Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?”
Jeesus vastaa Taddeukselle sanoilla, jotka auttavat meitä ymmärtämään kristillisen uskon sisältöä, ja ovat samalla monille hyvin rakkaat: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” Jeesus jatkaa vielä: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:22–27)
Uusi testamentti mainitsee myös Jeesuksen sisarukset (esimerkiksi Mark. 6:3), jotka perinteen mukaan olivat Jeesuksen serkkuja Joosefin veljen, Kleopaksen (Luuk. 24:18) ja tämän puolison, Marian, kautta.
Ortodoksisen ja katolisen kirkon käsityksen mukaan apostoli Juudas Taddeus oli yksi näistä Jeesuksen serkuista, ja myös Uudessa testamentissa olevan Juudaksen kirjeen laatija. Sen alkujakeessa kirjoittaja sanoo olevansa ”Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli.” Jaakob tarkoittaa tässä siis Juudaksen veljeä, joka Jeesuksen taivaaseenastumiseen jälkeen tuli Jerusalemin alkuseurakunnan johtoon. Perimätiedon mukaan Juudas nöyränä ei halunnut tulla kutsutuksi Herran veljeksi, vaan vain Jaakobin veljeksi, koska hän oli aluksi epäillyt Jeesuksen messiaanisuutta.
Monet Taddeuksen myöhempiä vaiheita koskevat perimätiedot liittyvät Edessan ikivanhaan kaupunkiin pyhän maan pohjoispuolella, ja niillä on kirkkotaiteen liittymäkohta myös Pyhtään kirkkoon.
Edessan kaupunki sijaitsee lähellä raamatunhistoriallisesti tärkeää patriarkka Abrahamin kotiseutua, ja Jeesuksen aikana siellä hallitsi Abgar-niminen kuningas, joka sairasti spitaalia. Kirkkohistorioitsija Eusebios 300-luvulla kertoo löytäneensä Edessan kaupunginarkistosta kirjeen, jossa Abgar kirjoittaa Jeesukselle pyytäen tätä tulemaan ja parantamaan hänet.
Tämä toteutui Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kun apostoli Tuomas lähetti Taddeuksen Edessaan, ja kuningas parantui. Samalla hän kääntyi, ja Edessasta tuli varhainen kristillisen uskon keskus.
Perimätiedon mukaan kirjeen yhteydessä Ananias-viestinviejä toi Edessaan Kristuksen kasvokuvan, jota sitten säilytettiin kaupungissa pyhänä esineenä ja joka myöhemmin pelasti asukkaat vihollisen hyökkäyksiltä. Liinasta on käytetty nimitystä ’Mandylion’, ’Pyhä liina’.
Ortodoksisessa ikonitaiteessa Kristuksen kasvokuvasta käytetään nimitystä ’Kristus käsittätehty’, mikä liittyy Jeesuksen ennustukseen siitä, että käsin tehty pyhäkkö tuhoutuisi, mutta hän itse rakentaisi ylösnousemuksen kautta uuden pyhäkön kolmessa päivässä (Mark. 14:58).
Evankeliumi mainitsee Jeesuksen käärinliinat ja hikiliinan (Joh. 20:6–7), joita monien mielestä säilytetään Torinossa Italiassa. Kun on viitteitä siitä, että käärinliinoja on voitu historian vaiheissa säilyttää Edessassa, on pohdittu, onko käärinliinojen Kristus-kuvalla ollut vaikutusta Jeesuksen kasvokuvan esittämisen perinteeseen.
Pyhtään kirkossa on kuoriholvin itävaippaan, alttari-ikkunan yläpuolelle, maalattu Kristuksen kasvokuva. Näin myös Pyhtään keskiaikaisten kirkkomaalareiden työ liittyy osaltaan ikonografiaan ja kirkkotaiteen yhteiseen suureen uomaan.
Lähetysmatkoillan Taddeuksen kerrotaan yhdessä apostoli Bartolomeuksen kanssa tuoneen evankeliumin Armeniaan, minkä vuoksi he ovat tämän ikivanhan kirkon suojelijoita. Taddeus kärsi marttyyrikuoleman nuijalla lyötynä, mikä vuoksi hänen kuvassaan symbolina myös Pyhtään kirkossa on nuija.
Toisen perimätiedon mukaan kuitenkin Taddeuksen marttyyrikuolema tapahtui Beirutissa, ja hänen jäännöksensä tänään ovat Pietarinkirkossa Roomassa.
Kirkon perinteessä Taddeus on monille tärkeä pyhimys epätoivoisten ja ahdistuneiden puolesta esirukoilijana. Vaikeissa ja ylivoimaiselta tuntuvissa tilanteissa voimme liittää rukouksemme hänen taivaallisiin anomuksiinsa.
-Kai Takkula.