JAAKOB VANHEMPI
Elokuussa on vuorossa Jaakob, Sebedeuksen poika, josta käytetään usein myös nimeä Jaakob vanhempi, erotuksena Jaakobista, Alfeuksen pojasta (Jaakob nuorempi), jonka esittelimme toukokuussa.
Evankeliumit kertovat, miten Jeesus toimintansa alussa kutsuu ensin Pietarin ja Andreaan, ja sen jälkeen Jaakobin ja tämän veljen, Johanneksen (Mark. 1:16, 18–19). Kaikki neljä olivat kalastajia Jeesuksen kotiseudulta, Galileasta.
Pietari, Jaakob ja Johannes muodostivat apostolien johtokolmikon, ja heidät mainitaan apostolien luetteloissa aina ensimmäisinä. Jeesus antoi heille lisänimen Boanerges eli ”ukkosenjylinän pojat” (Markus 3:17), mikä viitannee heidän väkevään temperamenttiinsa.
Jaakobin ja Johanneksen isä oli nimeltään Sebedeus. Heidän äitinsä, Salome, kuului myös Jeesuksen seuraajiin. Hän oli yksi naisista, joita on kutsuttu mirhankantajiksi, koska he Jeesuksen kuoleman jälkeen menivät hänen haudalleen voidellakseen hänen ruumiinsa tuoksuaineilla. He löysivät haudan tyhjänä ja tulivat näin ylösnousemuksen todistajiksi.
Pietarin ja Johanneksen kanssa Jaakob sai todistaa läheltä useita Jeesuksen toiminnan tapahtumia. Kun Jeesus herätti Jairoksen tyttären kuolleista, paikalla olivat lapsen vanhempien lisäksi vain nämä kolme hänen lähintä oppilastaan (Luuk. 8:41–42, 49–56). Kirkastusvuorella Jeesuksen ulkomuoto muuttui hohtavan kirkkaaksi näiden kolmen oppilaan edessä (Matt. 17:1–2, 5).
Ennen kärsimystään Jeesus Getsemanen puutarhassa kehottaa kolmea lähintä opetuslastaan: ”Odottakaa tässä ja valvokaa” (Mark. 14:34). Oppilaat eivät kuitenkaan jaksa valvoa, vaan Jeesus tapaa heidät kolmesti nukkumassa (14:41).
Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta seuranneina vuosina Jerusalem ja sen temppeli olivat hänen seuraajiensa toiminnan keskuspaikka, mutta nämä vuodet olivat täynnä levottomuutta. Rooman maaherrana oli edelleen mielivaltaan taipuvainen Pontius Pilatus. Kytevä konflikti juutalaisten vallanpitäjien kanssa johti diakoni Stefanoksen marttyyrikuolemaan (Ap. t. 6 ja 7). Sitä seurasi ankara vaino, joka johti seurakunnan hajaantumiseen kaikkialle Juudeaan ja Samariaan.
Vuonna 37 keisari Tiberius kuoli, ja häntä seurasi huonomaineinen Gaius Caligula. Juudea joutui kuohunnan valtaan, kun saatiin tietää, että uusi keisari halusi pystyttää kuvapatsaansa Jerusalemin temppeliin (”hävityksen kauhistus”) Rooman valtionuskonnon nimissä. Juutalaisen uskon kannalta tämä oli mitä räikeintä jumalanpilkkaa, ja he olivat lähellä aseellista kapinaa, kunnes saatiin tieto, että Caligula oli Roomassa joutunut salamurhan kohteeksi.
Tällä välin roomalaiset olivat jo ehtineet nimittäneet Juudean kuninkaaksi Herodes Agripan, joka pahaenteisesti oli Jeesus-lasta vainonneen Herodes Suuren pojanpoika. Toinen Herodes-suvun hallitsija, Antipas, oli surmauttanut Johannes Kastajan.
Apostolien teot kertoo, että Agrippa otatti kiinni seurakunnan jäseniä ja kidutti heitä. Jaakob kuului alkuseurakunnan tärkeimpiin johtajiin. Hän oli perimätiedon mukaan näkyvä uskon puolustaja ja taitava puhuja. Niinpä Agrippa häikäilemättömästi mestautti Jaakobin voittaakseen kuohunnan keskellä paikallisten johtohenkilöiden suosion puolelleen (Ap. t. 12:1–3). Näin Jaakob kärsi ensimmäisenä apostoleista marttyyrikuoleman. Perimätiedon mukaan hänen mestaajastaan tuli Herran seuraaja.
Apostolien teot kertoo Jaakobin marttyyrikuoleman lyhyesti, mutta alkuseurakunnalle sen vaikutukset olivat jopa suuremmat kuin Stefanoksen kivittämisellä. Välirikko vallanpitäjiin syveni ja seurakunnan hajaantuminen jatkui monien paetessa, mutta samalla Jaakobin esimerkki syvensi Jeesuksen seuraajien uskoa ja innoitti kulkemaan Vapahtajan jäljissä ristin tiellä.
Keskiaikainen legenda, joka historiallisesti on epävarma, kertoo että ennen marttyyrikuolemaansa Jaakob julisti ensin pyhällä maalla, mutta purjehti sitten Sardinian kautta Hispaniaan, nykyiseen Espanjaan, julistamaan siellä. Kun hän oli palannut, Herodes Agrippa mestautti hänet, mutta hänen oppilaidensa kerrotaan kuljettaneen hänen jäännöksensä takaisin Hispaniaan.
Legendan mukaan Jaakobin luut löydettiin myöhemmin, ja hänen haudalleen rakennettiin Santiago de Compostelan suuri katedraali. Jaakobista tuli koko Espanjan suojeluspyhimys. Compostelaan johtava vaellus on keskiajalta alkaen ollut Euroopan eniten kuljettu pyhiinvaellusreitti.
Evankeliumissa kerrotaan, miten Jaakob ja Johannes pyytävät Jeesukselta ensimmäisiä sijoja tulevassa valtakunnassa. Jeesus vastaa heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös tiedät.” Näin Jeesus viittasi omaan ristinkuolemaansa ja samalla Jaakobin marttyyrikuolemaan. (Mark. 10:35–40)
Jaakob, Galileanjärven kalastaja, kulki ristin tien seuraten Vapahtajaansa loppuun asti. Niille yhä uusille pyhiinvaeltajien sukupolville, jotka kulkevat Compostelan reittiä, vaellus on samalla sisäisen matkan, katumuksen ja uudistumisen tie Jaakobin suuren esikuvan mukaisesti.
Koska Jaakob oli kalastaja, hänen symbolinaan on kirkkotaiteessa usein simpukankuori. Toinen hänen vertauskuvanaan usein käytetty symboli on pyhiinvaeltajan matkasauva, jollainen hänen kädessään on myös Pyhtään kirkon keskiaikaisessa seinämaalauksessa.
Jaakobia, pyhiinvaeltajien suojelijaa, vastapäätä Pyhtään kirkon pohjoisseinällä on pyhä Kristoforos, matkalaisten suojelija. Heidän esirukoustensa turvin kulkijat, jotka Suuren rantatien reitillä ohittivat Pyhtään kirkon, saattoivat tietää olevansa taipaleellaan hyvässä turvassa.
-Kai Takkula.