PAAVALI
Pyhtään kirkon 565-juhlavuoden merkiksi esittelemme apostolit, joiden kuvasarja kiertää kirkon seiniä. Sarjan osat ovat luettavissa myös seurakunnan nettisivulla juhlavuoden sivun valikossa. Tammikuussa aloitimme lehteriseinältä, ja marraskuussa olemme tulleet alttaripäätyyn.
Marraskuun apostoli on Paavali, jota esittävä maalaus on alttari-ikkunan oikealla puolella.
Paavalin nimi oli alun perin Saul, sillä hän oli kantaisä Benjaminin heimoa, ja nimi annettiin tätä heimoa edustaneen kuuluisan kuninkaan mukaan. Paavalin äiti oli juutalainen ja hänen isällään oli Rooman kansalaisuus.
Paavalin kotikaupunki (Ap. t. 9:11), Rooman hallitsema Tarsos, sijaitsi Välimeren koillisrannikolla. Kaupungissa oli paljon myös juutalaisia ja se oli tärkeä oppineisuuden keskus.
Antiikin valtakulttuurin ja juutalaisuuden kesken vallitsi tavaton jännite. Rooma tosin oli valloittanut tunnetun maailman, mutta se suhtautui pelonsekaisella kunnioituksella juutalaisuuden käsitykseen Raamatun Jumalan kaikkivaltiudesta ja ehdottoman moraalisen elämän vaatimuksesta. Paavali syntyi tämän jännitteen keskelle, ja sillä, miten hän käsitteli sitä, on maailmanhistoriallinen vaikutus.
Paavali lienee syntynyt muutama vuosi ajanlaskun alun jälkeen, ja saapui nuorena Jerusalemiin opiskelemaan juutalaista lakia kuuluisan rabbi Gamalielin oppilaana (Ap. t. 22:3). Gamaliel lukeutui fariseusten puolueeseen, ja osa heistä oli jyrkkiä Jeesuksen kannattajien vastustajia.
Paavali suuntautui tähän ryhmään, ja hänelle ominaisella tarmolla halusi puhdistaa juutalaisuuden Jeesuksen seuraajien harhaopista. Hän seurasi Stefanoksen kivittämistä (Ap. t. 7:58) ja sai käskykirjeen Damaskoksen juutalaisten puhdistamiseen kristillisestä vaikutuksesta (Ap. t. 9:1-2).
Matkalla Damaskokseen hän kuitenkin koki ylösnousseen Kristuksen ilmestyksen, joka teki vainoojasta Jeesuksen seuraajan (Ap. t. 9:3-22).
Muutos on valtava, ja ilmestyksen valossa Paavali oppineena henkilönä alkoi tulkita juutalaisia kirjoituksia aivan uudella tavalla, joka on dokumentoitu meille Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä.
Paavalin tulkinnan mukaan myös kaikkia ei-juutalaisia kansoja koskevat kirjoitusten lupaukset täyttyvät Jeesuksen lunastuskuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jeesuksen asettama uusi liitto sulkee piiriinsä kaikki ihmiset, ja sen osallisuuteen voivat myös ei-juutalaiset kansat tulla uskon kautta ilman juutalaisen lain noudattamisen velvollisuutta.
Vallankumouksellista näkemystään Paavali erittelee Roomalaiskirjeessään, kun taas Efesolaiskirjeessä hän määrittelee kristillisen kirkon olemusta. Kirjeissään Korintin seurakunnalle hän antaa ohjeita paikallisseurakunnan elämään, ja tärkeässä Kirjeessä galatalaisille hän erittelee uskon ja toisaalta juutalaisen lain noudattamisen suhdetta.
Uuden näkemyksensä pohjalta Paavali aloitti julistustyön, joka sai kannatusta kaikkialla, missä hän vain liikkui. Apostolien teot kertoo kolmesta suuresta Paavalin lähetysmatkasta ja matkasta Roomaan.
Muiden apostolien ja Paavalin, entisen vainoojan, välillä oli jännite, jonka he sovittelivat apostolien kokouksessa. Siita kerrotaan Apostolien tekojen 15. luvussa.
Saul Tarsolainen otti uudeksi nimekseen Paulus-nimen, mikä tarkoittaa ”pientä”, ja tällä hän viitannee asemaansa muihin apostoleihin verrattuna myöhään kutsuttuna.
Paavali kutsui avustajikseen useita henkilöitä, joista kasvoi alkukirkon johtohahmoja, kuten Timoteuksen ja Tituksen.
Toisin kuin Jeesuksen opetuslapset, Paavali ei ollut tuntenut Jeesusta hänen toimikautensa aikana. Siksi Paavalin toimeksiannosta hänen avustajansa Luukas laati Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen muodostaman suuren koosteteoksen. Se on alkukirkolle ja hänen kuulijoilleen vahvistus siitä, että Paavalin julistus vastaa seurakunnan uskoa.
Samalla Luukkaan koosteteos on valtava osoitus Pyhän Hengen työstä, sillä Henki johtaa koko ajan tapahtumia alkaen Johannes Kastajasta ja Jeesuksen syntymästä aina siihen, kun Paavali, ei-juutalaisten apostoli, on saapunut Roomaan, ei-juutalaisen maailman keskukseen. Jumalan suunnitelma toteutuu näin vaihe vaiheelta Pyhän Hengen johdossa.
”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä…. ei korkeus eikä mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta” (Room. 8:38-39), Paavali lukijoilleen. ”Niin pysyvät nämä kolme, usko, toivo rakkaus…. mutta suurin niistä on rakkaus”, hän muistuttaa korinttilaisia (1. Kor. 13:13). ”Vapauteen Kristus meidät vapautti”, on hänen antamansa kantava hengellisen elämän periaate Galatalaiskirjeessä (Gal. 5:1).
Paavalin, pakanoiden apostolin, viereen on Pyhtään kirkossa maalattu pyhä Henrik, Suomen apostoli, jolle kirkko on omistettu ja joka toi evankeliumin viestin maahamme.
Alkukirkon vahvimpiin perimätietoihin kuuluu, että Paavali kärsi marttyyrikuoleman keisari Neron järjestämissä kristittyjen vainoissa miekalla mestattuna.
Pyhtään kirkossa Paavali on kuvattu kädessään miekka, joka on hänen marttyyrikuolemansa väline, mutta samalla miekka on vertauskuva Paavalin elämäntyöstä. ”Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi… ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana”, hän kannustaa Efesolaiskirjeessä (6:16-17), ja kansojen apostolin kehotus kaikuu yhä tänään meidänkin sukupolvellemme.