Säästöpäätöksiä Pyhtään seurakunnassa

Pyhtään seurakunnan taloudellinen tilanne on ollut satunnaisia tuottoja lukuun ottamatta tappiollinen jo usean vuoden ajan. Kirkkovaltuusto linjasi tilinpäätöskokouksessaan keväällä, että nyt on viimeistään ryhdyttävä toimiin talouden tasapainottamiseksi. Viime vuosina talouden tappio on ollut 60 000-90 000 € /vuodessa. Keväällä kirkkoneuvosto antoi taloustyöryhmän tehtäväksi saada aikaan säästöt, jolla talous saadaan tasapainoon. Työryhmä totesi, että säästöjä ei saada aikaan ilman henkilövähennyksiä, joten meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käynnistää yhteistoimintaneuvottelut.

Neuvottelut käytiin avoimessa ja rakentavassa hengessä. Valitettavasti emme pysty hyödyntämään ns. ”luonnollista poistumaa”, eli kukaan ei ole ihan lähivuosina eläköitymässä. Työntekijöiden toive oli, että ketään ei irtisanota ja se toive myös otettiin huomioon, kun kirkkoneuvosto teki 24.5. päätöksensä. Kirkkoneuvosto päätti, että seurakuntapastorin virka, kaksi lastenohjaajan tointa ja toinen vahtimestarin toimi osa-aikaistetaan siten, että heidän työaikansa on 50 % kokonaistyöajasta.  Lisäksi päätöksessä oli myös muita sopeutustoimia, kuten että suositellaan lomarahojen vaihtamista vapaiksi, joka on luonnollisesti vapaaehtoista.

Kirkkoa on aina pidetty turvallisena ja vakaana työnantajana. Kuitenkaan kirkossa emme voi elää niin, että kaikki jatkuu hyvin ja entisellään loputtomiin. Kirkko on yhtäältä perinteiden vaalija, toisaalta yhteiskunnan muuttuessa myös kirkon tulee pyrkiä muuttamaan toimintatapojaan. Tänään kysyn itseltäni ja työtovereiltani: ”Millaisen kirkon palveluksessa haluamme olla viiden vuoden kuluttua?” Onko se kirkko, jonka taloudelliset resurssit ovat ehkä vähäisemmät, mutta yhteistyössä seurakuntalaisten kanssa se on elävä ja ihmisten sisäistä elämää rikastuttava yhteisö.

Kristillinen seurakunta on aina enemmän kuin näkyvä yhteisö. Kirkon Herra on  Kristus, joka Ylösnousseena Vapahtajana on kanssamme ”Kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Näissä alakuloisissa tunnelmissa haluan rukoilla suvivirren sanoin: ”Luo meihin uusi mieli, pois  poista murheemme.”

Marjo Kujala                                                                                                                                                               Kirkkoherra